Badass Blogi

  Ei, en rakastu koskaan sen tiedän Mutta tässä allasi päälläsi alasti on hyvä olla kun keuhkomme ahmivat ilmaa samaan kiivaaseen tahtiin suloisesti pistävä tuoksusi kielelläni huohotus ja huuto kertovat hyvästä kuuma hyväily värisyttää koko kehoa Tätä voisi jatkaa loputtomiin   Mutta minä en rakastu           koskaan. *** -Ada Badass

  “Kerrataan vielä nopeasti säännöt. Minä määrään mitä tehdään. Kunhan toteutat sen mitä haluan, saat myös yllättää minut. Saat jäädä yöksi, mutta aamulla sinun on lähdettävä. Voidaan pitää satunnaisesti yhteyttä ja ehkä tavata joskus uudestaan, mutta romanttisia tunteita välillämme ei silti tule olemaan. Okei?” “Okei”, mies sanoi nyökytellen innokkaasti. Hänen silmänsä loistivat ja ilmeestä näki, että hän halusi jo aloittaa. Hän vaikutti emäntäänsä jumaloivalta palvelijalta, joka oikein kerjäsi sitä, että pääsisi olemaan mieliksi. Hän vaikutti innokkaalta mieheltä, joka palvoi minua. Joka himoitsi minua. Tiesin näyttäväni hyvältä. Olin tälläytynyt baari-iltaa varten kunnolla. Tiukka, vartaloa nuoleva mekko ylläni olin herättänyt monissa baarissa olleissa miehissä kiinnostusta ja himoa. Mukaani valikoitunut mies oli vaikuttanut lupaavimmalta. Hän oli vakuuttanut ymmärtävänsä, että halusin ainoastaan seksiä, en missään nimessä parisuhdetta.   Läheskään kaikki eivät ymmärtäneet valintaan

Haluan sinua niin että sattuu           sattuu suloisesti kampaisin hiuksesi viisipiikkisellä piirtäisin kasvojesi piirteet uudelleen           hellästi kynsieni terävillä kärjillä sivelisin kaulaasi, solisluitasi hahmottelisin uudelleen käsivarsiesi tatuoinnit           ja värittäisin kutittelisin kielelläni rintakehääsi           kun käteni maalaisivat vartaloasi hitaasti, pehmeästi suudellen           hivuttautuisin alemmas                     ja alemmas voimakkain liikkein avaisin vyösi liu’uttaisin vetoketjun hitaasti, hitaasti alas kynteni viiltäisivät vaaleanpunaiset viivat reisiisi           kun riisuisin housusi hitaasti, hitaasti   Usko minua en ole halunnut ketään tällä tavalla sattuu, sattuu suloisesti *** -Ada Badass

  Piti olla                     kevätaurinko valaiseva, lämmin Kuljin rannalle                    järven aurinko katosi Tummat pilvet                    taivaalla keväinen raekuuro Se on Suomi. <3 *** Auringossa kimalteleva järvi Kevyt tuulenvire Lähes pilvetön taivas Vesimelonia Ja vähän viiniä Taiteilijan lomapäivä Kesä Voi syntyä vaikka runo Taikka kaksi Kun aurinko hellii ihoa *** -Ada Badass

Minun pitäisi lähteä valita juna poistua Silti istun vieraalla sohvalla vieraiden ihmisten olohuoneessa Yksi tavallaan tuttu mutta en ole varma Ympärillä vihjaillaan te harrastatte vielä seksiä Miksi ihmeessä? Hän suutelee minua Se tuntuu hyvältä Mutta minun pitää mennä *** -Ada Badass

Eteisessä oli kengät, joita en ollut ennen nähnyt. Ne olivat kauniit ja sähäkät kiilakorkokengät. Korkoa niissä oli noin seitsemän senttiä ja niiden koko oli arviolta 36. Väriltään ne olivat mustat ja niissä oli paljon erilaisia niittejä koristeena. Korkokengät olivat nauhalliset, ja nauhat olivat punaiset. Kengät tuntuivat suorastaan hehkuvan, sillä ne olivat todella puhtaat, kuin uudet. Nauhojen punainen väri loisti mustaa taustaa vasten kuin veri kauhuleffoissa. Kengät oli asetettu siististi naulakon alle, eikä niistä irronnut lattialle rapaa tai muutakaan likaa. Kellään meidän perheestämme ei ollut noin pientä jalkaa, eikä kukaan meistä osannut pitää kenkiä niin puhtaana saati laittaa niitä nätisti eteiseen. Kenen korkokengät sitten oikein olivat? Oliko meillä joku vieras? “Äiti, onko meillä joku kylässä?” minä huutelin, kun olin saanut riisuttua ulkovaatteeni naulakkoon. “Ei meillä ole. Kuinka niin?” äiti ilmestyi keittiöstä ihmettelevä ilme kasvoillaan. “Eteisessä

Muumeja muumeja kaikkialla ihanaa purkkeja mukeja jotain muutakin mitä ostaisin? Tuonko? Vai tuon? Nämä molemmat Ei sittenkään Kun jotain lasken käsistäni se katoaa Saanko muumeja kotiin ensinkään? *** -Ada Badass

“Voi, olet niin kaunis!” paras ystäväni huudahti innoissaan, kun oli asetellut matkalla karanneet hiussuortuvani paikoilleen.  “Kaikille morsiamille sanotaan niin. Varsinkin kaasojen pitää sanoa niin”, minä huomautin. Olin tosiaan menossa naimisiin. Paras ystäväni oli kaason ominaisuudessa huolehtinut aikatauluista: hän oli vienyt minut luottokampaaja-kosmetologilleni heti aamusta ja sitten pukeutumaan häämekkooni. Peiliin en ollut juurikaan ehtinyt vilkuilla, kun olikin jo ollut aika lähteä kirkkoon. Ehkä siksi minun oli vaikea ottaa ystäväni kehuja tosissani.  “Nyt kyllä katsot itseäsi peilistä. Ethän sinä voi mennä alttarille, jos et ole nähnyt sitä, miten upea olet”, ystäväni sanoi tiukasti. Olimme kirkon wc-tiloissa, jotta hän oli saanut tarkistettua jokaisen yksityiskohdan ulkonäöstäni ennen kuin minun piti astua vieraiden tuijotettavaksi. Ystäväni käänsi minut kohti wc:n peiliseinää. Olin valinnut mekkoni itse, joten tietysti rakastin sitä. Yläosa myötäili kauniisti v

Sävelmä pärähti soimaan päässäni. Hymyilin ja aloin rallattaa sitä ääneen. Sävelmässä ei ollut sanoja, siksi rallatin vain melodiaa. “Hei, mummi”, sanoin, kun lopulta pidin taukoa. Vastauksena kuulin sävelmän päässäni jälleen. Aloin rallattaa sitä uudelleen. Mummin kotona oli ollut lasten lelu, johon päässäni soinut sävelmä kuului. Lelussa oli nappeja, joita painamalla sai eläinhahmoja ponnahtamaan esiin. Hahmojen ollessa esillä lelusta kuului musiikkia, aina se sama tietty sävelmä. Muistin lelun lapsuudestani, jolloin olin lelulla leikkinyt mummin luona käydessäni. Isompanakin olin tainnut käydä toisinaan painelemassa lelun nappeja kuullakseni sävelmän. Kun mummi oli muuttanut pois kotoaan tultuaan huonoon kuntoon, hän ei ollut ottanut lelua mukaansa. En ollut nähnyt lelua enää vuosiin. “Minulla on ikävä sinua, mummi”, sanoin hiljaa, kun seuraavan kerran pidin taukoa rallattelusta. Heti sen sanottuani käsivarsieni iho meni kananlihalle ja väristys kulki kroppani läv