Novelli: Vieras?

Eteisessä oli kengät, joita en ollut ennen nähnyt. Ne olivat kauniit ja sähäkät kiilakorkokengät. Korkoa niissä oli noin seitsemän senttiä ja niiden koko oli arviolta 36. Väriltään ne olivat mustat ja niissä oli paljon erilaisia niittejä koristeena. Korkokengät olivat nauhalliset, ja nauhat olivat punaiset. Kengät tuntuivat suorastaan hehkuvan, sillä ne olivat todella puhtaat, kuin uudet. Nauhojen punainen väri loisti mustaa taustaa vasten kuin veri kauhuleffoissa.

Kengät oli asetettu siististi naulakon alle, eikä niistä irronnut lattialle rapaa tai muutakaan likaa. Kellään meidän perheestämme ei ollut noin pientä jalkaa, eikä kukaan meistä osannut pitää kenkiä niin puhtaana saati laittaa niitä nätisti eteiseen. Kenen korkokengät sitten oikein olivat? Oliko meillä joku vieras?

“Äiti, onko meillä joku kylässä?” minä huutelin, kun olin saanut riisuttua ulkovaatteeni naulakkoon.

“Ei meillä ole. Kuinka niin?” äiti ilmestyi keittiöstä ihmettelevä ilme kasvoillaan.

“Eteisessä on kengät, jotka eivät voi olla kenenkään meistä”, huomautin. Vein äidin eteiseen ja osoitin lattiasta sitä kohtaa, jossa olin kengät nähnyt. Nyt niistä ei kuitenkaan näkynyt vilaustakaan.

Tuijotin lattiaa silmät pyöreinä. Sataprosenttisen varmasti olin nähnyt kengät siinä. Miten ne olivat voineet kadota niin nopeasti?

“Kummitus taitaa taas pelleillä kanssamme”, äiti nauroi. Minua ei naurattanut.

***

-Ada Badass