Runo: Halu



Haluan sinua niin että sattuu

        sattuu suloisesti

kampaisin hiuksesi viisipiikkisellä

piirtäisin kasvojesi piirteet uudelleen

        hellästi kynsieni terävillä kärjillä

sivelisin kaulaasi, solisluitasi

hahmottelisin uudelleen käsivarsiesi tatuoinnit

        ja värittäisin

kutittelisin kielelläni rintakehääsi

        kun käteni maalaisivat vartaloasi

hitaasti, pehmeästi suudellen

        hivuttautuisin alemmas

                ja alemmas

voimakkain liikkein avaisin vyösi

liu’uttaisin vetoketjun hitaasti, hitaasti alas

kynteni viiltäisivät vaaleanpunaiset viivat reisiisi

        kun riisuisin housusi hitaasti, hitaasti

 

Usko minua

en ole halunnut ketään tällä tavalla

sattuu, sattuu suloisesti



***



-Ada Badass


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Partioruno

nuotio valo lämpö toverit osa yhteisöä aina ei siitä erota mikään ei vaikka tahtoisi mutta miksi edes haluaisin kun jossain on kotonaan tietää paikkansa osaa hommansa saa apua silloin on oikealla tiellä eikä siltä tieltä ole tarve poiketa Kiitos partio. *** -Ada Badass
Lue lisää

Uniruno

Minun pitäisi lähteä valita juna poistua Silti istun vieraalla sohvalla vieraiden ihmisten olohuoneessa Yksi tavallaan tuttu mutta en ole varma Ympärillä vihjaillaan te harrastatte vielä seksiä Miksi ihmeessä? Hän suutelee minua Se tuntuu hyvältä Mutta minun pitää mennä *** -Ada Badass
Lue lisää

Novelli: Vieras?

Eteisessä oli kengät, joita en ollut ennen nähnyt. Ne olivat kauniit ja sähäkät kiilakorkokengät. Korkoa niissä oli noin seitsemän senttiä ja niiden koko oli arviolta 36. Väriltään ne olivat mustat ja niissä oli paljon erilaisia niittejä koristeena. Korkokengät olivat nauhalliset, ja nauhat olivat punaiset. Kengät tuntuivat suorastaan hehkuvan, sillä ne olivat todella puhtaat, kuin uudet. Nauhojen punainen väri loisti mustaa taustaa vasten kuin veri kauhuleffoissa. Kengät oli asetettu siististi naulakon alle, eikä niistä irronnut lattialle rapaa tai muutakaan likaa. Kellään meidän perheestämme ei ollut noin pientä jalkaa, eikä kukaan meistä osannut pitää kenkiä niin puhtaana saati laittaa niitä nätisti eteiseen. Kenen korkokengät sitten oikein olivat? Oliko meillä joku vieras? “Äiti, onko meillä joku kylässä?” minä huutelin, kun olin saanut riisuttua ulkovaatteeni naulakkoon. “Ei meillä ole. Kuinka niin?” äiti ilmestyi keittiöstä ihmettelevä ilme kasvoillaan. “Eteisessä ...
Lue lisää