Novelli: Mummi
Sävelmä pärähti soimaan päässäni. Hymyilin ja aloin rallattaa sitä ääneen. Sävelmässä ei ollut sanoja, siksi rallatin vain melodiaa.
“Hei, mummi”, sanoin, kun lopulta pidin taukoa. Vastauksena kuulin sävelmän päässäni jälleen. Aloin rallattaa sitä uudelleen.
Mummin kotona oli ollut lasten lelu, johon päässäni soinut sävelmä kuului. Lelussa oli nappeja, joita painamalla sai eläinhahmoja ponnahtamaan esiin. Hahmojen ollessa esillä lelusta kuului musiikkia, aina se sama tietty sävelmä.
Muistin lelun lapsuudestani, jolloin olin lelulla leikkinyt mummin luona käydessäni. Isompanakin olin tainnut käydä toisinaan painelemassa lelun nappeja kuullakseni sävelmän. Kun mummi oli muuttanut pois kotoaan tultuaan huonoon kuntoon, hän ei ollut ottanut lelua mukaansa. En ollut nähnyt lelua enää vuosiin.
“Minulla on ikävä sinua, mummi”, sanoin hiljaa, kun seuraavan kerran pidin taukoa rallattelusta. Heti sen sanottuani käsivarsieni iho meni kananlihalle ja väristys kulki kroppani lävitse. Sävelmä jatkoi päässäni soimista. Hymyilin.
Koska en ollut nähnyt lelua vuosiin, en myöskään ollut voinut kuunnella sen musiikkia. Jos yritin tietoisesti muistella sävelmää, en saanut sitä mieleeni. Toisinaan se alkoi täysin yllättäen soida päässäni ja silloin muistin sen täsmälleen sellaisena, kuin se lelussa oli soinut.
Rallatin sävelmää ääneen yhä uudelleen ja uudelleen, hymyillen. Mummi oli kuollut jo yli vuosi sitten. Tuntui hyvältä tietää, että hän pistäytyi silloin tällöin moikkaamassa minua. Silloin halusin ottaa sävelmän ääneen rallattamisesta kaiken irti. Pian en taas muistaisi sitä, vaikka kuinka yrittäisin kaivella sitä muistini kätköistä.
***
-Ada Badass
Kommentit
Lähetä kommentti