Novelli: Kasvot

“Voi, olet niin kaunis!” paras ystäväni huudahti innoissaan, kun oli asetellut matkalla karanneet hiussuortuvani paikoilleen. 

“Kaikille morsiamille sanotaan niin. Varsinkin kaasojen pitää sanoa niin”, minä huomautin. Olin tosiaan menossa naimisiin. Paras ystäväni oli kaason ominaisuudessa huolehtinut aikatauluista: hän oli vienyt minut luottokampaaja-kosmetologilleni heti aamusta ja sitten pukeutumaan häämekkooni. Peiliin en ollut juurikaan ehtinyt vilkuilla, kun olikin jo ollut aika lähteä kirkkoon. Ehkä siksi minun oli vaikea ottaa ystäväni kehuja tosissani. 

“Nyt kyllä katsot itseäsi peilistä. Ethän sinä voi mennä alttarille, jos et ole nähnyt sitä, miten upea olet”, ystäväni sanoi tiukasti. Olimme kirkon wc-tiloissa, jotta hän oli saanut tarkistettua jokaisen yksityiskohdan ulkonäöstäni ennen kuin minun piti astua vieraiden tuijotettavaksi. Ystäväni käänsi minut kohti wc:n peiliseinää.

Olin valinnut mekkoni itse, joten tietysti rakastin sitä. Yläosa myötäili kauniisti vartaloani ja toi rintani edustavalla tavalla esiin. Helma laskeutui kuohkeana maahan asti. Hiuksissani oli taidokkaasti tehty nuttura, josta oli irrotettu muutama kihara kehystämään kasvojani. Huntu laskeutui nutturan päältä alaselälleni. Meikki sointui ihoni sävyyn ja sen tekemisessä oli noudatettu toiveitani. Oli minulla ollut vahva visio siitä, minkä näköinen morsian halusin olla, mutta en silti täysin ollut vakuuttunut siitä, että minusta saataisiin oikeasti kauniin näköinen. Peilikuvani sai minut onneksi muuttamaan käsitystäni. 

“Oho. Pakko myöntää, että taisit olla oikeassa”, totesin ystävälleni. Hän nauroi ja taputti käsiään innoissaan. 

“Olet kaunein morsian ikinä!” hän hehkutti. Siihen pystyin vastaamaan vain pyörittelemällä silmiäni.

Sitten isäni koputti oveen ja kysyi hiljaa, joko kohta olisi valmista. Liityimme hänen seuraansa kirkon eteiseen. Hänkin kehui ulkonäköäni liikuttuneen näköisenä. Kiittelin hämilläni. Ystäväni halasi minua pikaisesti toivottaen onnea, ja lähti sitten omalle paikalleen.

Pian urut alkoivat soida, ja isäni lähti johdattamaan minua käytävää pitkin alttarille. Huomasin jännittäväni kaikkien eteen astumista, joten yritin keskittyä hengittämiseen. Isäni piti minusta tiukasti kiinni, arvaten jännitykseni.

Jo muutaman askeleen jälkeen kohtasin hänen kasvonsa. Hän odotti minua alttarilla, onnellinen hymy huulillaan. Hymy kirkasti kasvot. Nuo kasvot, jotka olin nähnyt niin usein silloin kun kärsin.

Nuo kasvot olin nähnyt, kun minulle naurettiin. Kun minulle huudettiin törkeyksiä. “Ruma! Huora! Itkupilli! Vitun nolo!” Kun minua heitettiin banaaninkuorilla. Kun kenkäni vietiin ja pudotettiin vessanpönttöön. Kun reppuani potkittiin pitkin lattioita. Kun minua tönittiin käytävien seiniä vasten. Kun minut kaadettiin ulkona ojaan.

Nuo kasvot kohtasivat aina silloin itkuiset kasvoni. Myöhemmin, kun en enää uskaltanut itkeä heidän edessään, nuo kasvot katsoivat omia tyhjiä, ilmeettömiä kasvojanikin.

Kiusaajat olivat usein käyttäneet tulevan mieheni bändin fanipaitoja, joissa oli bändin jäsenten kuvat. Paidoista hänen kasvonsa olivat seuranneet kaikkea, mitä paitojen käyttäjät minulle tekivät.

En ollut pitkään aikaan pystynyt kuuntelemaan bändin musiikkia tai seuraamaan sen jäsenten uraa. Kun tapasin tulevan mieheni ensimmäistä kertaa töiden kautta, olin epäluuloinen. Millainen tyyppi ilkeiden ihmisten idoli muka voisi olla?

No, maailman ihanin.

Mitä enemmän juttelimme ensimmäisellä kerralla, sitä varmemmin halusin tavata hänet uudestaankin. Mitä paremmin tutustuimme, sitä tärkeämpi ihminen hänestä minulle tuli. Ihastumista oli pian ilmassa puolin ja toisin, ja aika äkkiä juttuamme pystyi kutsumaan rakkaudeksi.

Ja nyt olimme tässä, yhdessä alttarilla. Menossa naimisiin.

“Tahdon”, hän sanoi katsoen silmiini. Hymyillen. En voinut olla vastaamatta hänen hymyynsä. Tunsin onnen kyyneleiden ilmaantuvan silmiini. 

“Tahdon”, minä sanoin omalla vuorollani. Hymyilin yhä, ja lämmin tunne levisi sisälleni. Tiesin, että juuri niin minun kuului sanoa, juuri siinä minun kuului olla, juuri hänen kanssaan. 

Kun suutelimme, tunsin sen. 

Olin selvinnyt. Olin turvassa.


***

-Ada Badass