Badass Blogi

“Voi, olet niin kaunis!” paras ystäväni huudahti innoissaan, kun oli asetellut matkalla karanneet hiussuortuvani paikoilleen.  “Kaikille morsiamille sanotaan niin. Varsinkin kaasojen pitää sanoa niin”, minä huomautin. Olin tosiaan menossa naimisiin. Paras ystäväni oli kaason ominaisuudessa huolehtinut aikatauluista: hän oli vienyt minut luottokampaaja-kosmetologilleni heti aamusta ja sitten pukeutumaan häämekkooni. Peiliin en ollut juurikaan ehtinyt vilkuilla, kun olikin jo ollut aika lähteä kirkkoon. Ehkä siksi minun oli vaikea ottaa ystäväni kehuja tosissani.  “Nyt kyllä katsot itseäsi peilistä. Ethän sinä voi mennä alttarille, jos et ole nähnyt sitä, miten upea olet”, ystäväni sanoi tiukasti. Olimme kirkon wc-tiloissa, jotta hän oli saanut tarkistettua jokaisen yksityiskohdan ulkonäöstäni ennen kuin minun piti astua vieraiden tuijotettavaksi. Ystäväni käänsi minut kohti wc:n peiliseinää. Olin valinnut mekkoni itse, joten tietysti rakastin sitä. Yläosa myötäili kauniisti v

Sävelmä pärähti soimaan päässäni. Hymyilin ja aloin rallattaa sitä ääneen. Sävelmässä ei ollut sanoja, siksi rallatin vain melodiaa. “Hei, mummi”, sanoin, kun lopulta pidin taukoa. Vastauksena kuulin sävelmän päässäni jälleen. Aloin rallattaa sitä uudelleen. Mummin kotona oli ollut lasten lelu, johon päässäni soinut sävelmä kuului. Lelussa oli nappeja, joita painamalla sai eläinhahmoja ponnahtamaan esiin. Hahmojen ollessa esillä lelusta kuului musiikkia, aina se sama tietty sävelmä. Muistin lelun lapsuudestani, jolloin olin lelulla leikkinyt mummin luona käydessäni. Isompanakin olin tainnut käydä toisinaan painelemassa lelun nappeja kuullakseni sävelmän. Kun mummi oli muuttanut pois kotoaan tultuaan huonoon kuntoon, hän ei ollut ottanut lelua mukaansa. En ollut nähnyt lelua enää vuosiin. “Minulla on ikävä sinua, mummi”, sanoin hiljaa, kun seuraavan kerran pidin taukoa rallattelusta. Heti sen sanottuani käsivarsieni iho meni kananlihalle ja väristys kulki kroppani läv