Badass Blogi

“Voi, olet niin kaunis!” paras ystäväni huudahti innoissaan, kun oli asetellut matkalla karanneet hiussuortuvani paikoilleen.  “Kaikille morsiamille sanotaan niin. Varsinkin kaasojen pitää sanoa niin”, minä huomautin. Olin tosiaan menossa naimisiin. Paras ystäväni oli kaason ominaisuudessa huolehtinut aikatauluista: hän oli vienyt minut luottokampaaja-kosmetologilleni heti aamusta ja sitten pukeutumaan häämekkooni. Peiliin en ollut juurikaan ehtinyt vilkuilla, kun olikin jo ollut aika lähteä kirkkoon. Ehkä siksi minun oli vaikea ottaa ystäväni kehuja tosissani.  “Nyt kyllä katsot itseäsi peilistä. Ethän sinä voi mennä alttarille, jos et ole nähnyt sitä, miten upea olet”, ystäväni sanoi tiukasti. Olimme kirkon wc-tiloissa, jotta hän oli saanut tarkistettua jokaisen yksityiskohdan ulkonäöstäni ennen kuin minun piti astua vieraiden tuijotettavaksi. Ystäväni käänsi minut kohti wc:n peiliseinää. Olin valinnut mekkoni itse, joten tietysti rakastin sitä. Yläosa myötäili ka...

Sävelmä pärähti soimaan päässäni. Hymyilin ja aloin rallattaa sitä ääneen. Sävelmässä ei ollut sanoja, siksi rallatin vain melodiaa. “Hei, mummi”, sanoin, kun lopulta pidin taukoa. Vastauksena kuulin sävelmän päässäni jälleen. Aloin rallattaa sitä uudelleen. Mummin kotona oli ollut lasten lelu, johon päässäni soinut sävelmä kuului. Lelussa oli nappeja, joita painamalla sai eläinhahmoja ponnahtamaan esiin. Hahmojen ollessa esillä lelusta kuului musiikkia, aina se sama tietty sävelmä. Muistin lelun lapsuudestani, jolloin olin lelulla leikkinyt mummin luona käydessäni. Isompanakin olin tainnut käydä toisinaan painelemassa lelun nappeja kuullakseni sävelmän. Kun mummi oli muuttanut pois kotoaan tultuaan huonoon kuntoon, hän ei ollut ottanut lelua mukaansa. En ollut nähnyt lelua enää vuosiin. “Minulla on ikävä sinua, mummi”, sanoin hiljaa, kun seuraavan kerran pidin taukoa rallattelusta. Heti sen sanottuani käsivarsieni iho meni kananlihalle ja väristys kulki kroppani läv...

Koti jo   Vuosia jatkunut perinne   Ei Laulurinteeltä voi olla poissa   Ilosaarirockiin on aina päästävä   Asuipa missä tahansa   Siellä työtkin   tuntuvat lomalta   Rento meininki   Lämmin tunnelma   Keikoista upeita muistoja   eeppisiä, ihania   Aina viikonlopun jälkeen   väsynyt mutta onnellinen   voimaantunut   Oikeasti #kesänparasviikonloppu *** -Ada Badass

Ei aivan Loiston lapsi   alkunsa oli jo saanut   tosin vain hetkeä ennen   Loistolla halusi   jo maailmaan saapua   vaikka oli vielä liian aikaista   ei olisi selvinnyt hengissä   Ruumis ei ollut vielä valmis   pärjäämään tässä maailmassa   ilman kohdun huolenpitoa   Onneksi malttoi lopulta   jäädä kasvamaan   ja kehittymään   Jotta myöhemmin   terveenä pääsisi   elämään partiota *** -Ada Badass

nuotio valo lämpö toverit osa yhteisöä aina ei siitä erota mikään ei vaikka tahtoisi mutta miksi edes haluaisin kun jossain on kotonaan tietää paikkansa osaa hommansa saa apua silloin on oikealla tiellä eikä siltä tieltä ole tarve poiketa Kiitos partio. *** -Ada Badass

Heips, Muistan alakoulussa tykänneeni siitä, kun joskus äikän tunneilla sai kirjoittaa tarinoita. Alakoulun loppupuolella tajusin, että voisinhan minä kirjoittaa kotonakin, kun kerran siitä pidin. Työn alle lähti vahvasti Neiti Etsivistä vaikutteita ammentanut nuorten dekkariromaani. Ensimmäinen versio valmistui yläkoulun alkupuolella, ja vähän kypsempää (ja pidempää) versiota siitä kaavailen edelleen. Seiskaluokalla aloitin koulun kirjoituskerhon. Oli ihanaa, kun joka viikko oli tunti varattuna vain kirjoittamiselle. Kerhon myötä minussa alkoi vähitellen itää ajatus siitä, että voisi olla kivaa kirjoittaa ammatikseen. Ysillä julkaisimme kirjoituskerhon novelliantologian. Me kerholaiset keräsimme siihen rahoitusta sponsoreilta ja kirjoitimme kukin yhden tai kaksi novellia kirjaan. Rakastin koko projektia. Tuntui upealta, että itse tekemällä ja mahtavan opettajan avulla saimme yhden unelman toteutettua. Yläkoulun kirjoituskerhon kirja Julkaisupäivä oli älytön ja i...