Kirjoittamisesta

Heips,

Muistan alakoulussa tykänneeni siitä, kun joskus äikän tunneilla sai kirjoittaa tarinoita. Alakoulun loppupuolella tajusin, että voisinhan minä kirjoittaa kotonakin, kun kerran siitä pidin. Työn alle lähti vahvasti Neiti Etsivistä vaikutteita ammentanut nuorten dekkariromaani. Ensimmäinen versio valmistui yläkoulun alkupuolella, ja vähän kypsempää (ja pidempää) versiota siitä kaavailen edelleen.

Seiskaluokalla aloitin koulun kirjoituskerhon. Oli ihanaa, kun joka viikko oli tunti varattuna vain kirjoittamiselle. Kerhon myötä minussa alkoi vähitellen itää ajatus siitä, että voisi olla kivaa kirjoittaa ammatikseen.

Ysillä julkaisimme kirjoituskerhon novelliantologian. Me kerholaiset keräsimme siihen rahoitusta sponsoreilta ja kirjoitimme kukin yhden tai kaksi novellia kirjaan. Rakastin koko projektia. Tuntui upealta, että itse tekemällä ja mahtavan opettajan avulla saimme yhden unelman toteutettua.

Yläkoulun kirjoituskerhon kirja

Julkaisupäivä oli älytön ja ihana. Kunnan paikallislehteen ja maakuntalehteen tehtiin juttua meistä. YLE Itä-Suomi kuvasi pätkän uutisiin. Oli jotenkin siistiä päästä haastateltavaksi kameralle, koska siitä tuli sellainen olo, että työtämme arvostettiin. Sekä koulullamme että paikallisella kirjastolla vietimme erilliset tilaisuudet, ja varsinkin koululla jännitti niin perkeleesti lukea pätkä omasta novellista koko koululle. Tuo koululaisten projekti sinetöi haluni olla kirjailija, vaikka tiedostan, ettei oman kirjan julkaisu välttämättä mene samanlaisella huomiolla ja että paikallinen huomio ei riitä kokopäiväiseen kirjailijan ammattiin. Aion siis tehdä muutakin, mutta kirjahaaveista en luovu.

Vielä omaa kirjaa ei siis ole julki. Useampi käsikirjoitus minulla kuitenkin alkaa olla hyvällä mallilla, joten jospa jossain vaiheessa joku kustantamo niistä kiinnostuu. Yritän niin kauan, että kiinnostuu. Uskon siihen, että jos suhtaudun itseeni kirjailijana, unelmani toteutuu vielä. Jos itseensä ei usko, mitään ei voi tapahtuakaan, niinhän?

Usein tuntuu siltä, että pääni sisällä jossain mielikuvitukseni syövereissä on maailmoja, ja niihin maailmoihin syntyy tarinoita. Joskus tarina löytyy niin helposti, että se pitää kirjoittaa heti paperille. Joskus taas ideaa on kypsyteltävä rauhassa, ennen kuin siitä saa tekstiä.

Runoilua

Tarinoihin saan inspiraatiota monista asioista: elämästä, ihmisistä, luonnosta, musiikista, toisista tarinoista. Kirjoitan fiktiota, mutta todelliset tapahtumat ja tarinat inspiroivat todella paljon. Aina tulee hyödynnettyä jotain todellista, lähinnä tunnelmia ja jotain yksittäisiä ominaisuuksia tai pieniä yksityiskohtia. Joskus tietysti jokin todellinen tapahtumakin inspiroi niin paljon, että siitä on pakko kirjoittaa hiukan värittelemällä mielenkiintoinen kertomus.

Novellipalapeli. Kissani on usein apuna kirjoittaessani.

-Ada Badass