AH -Romaanikäsikirjoitus, katkelma


Meillä ei ollut kiire. Jutteleminenkin oli palkitsevaa hänen kanssaan. Emme tietenkään menneet liian syvälle henkilökohtaisuuksiin, mutta entistä vahvempi yhteys löytyi silti välillemme. Jokin sisälläni heitti voltteja aina kun hän kertoi minulle elämästään. Mies hymyili silloin suloisesti, niin että ilo välittyi silmistä. Hymy toi pehmeyttä hänen olemukseensa, ja siihen oli mahdotonta olla vastaamatta. Huomasin pitäväni hänestä aina vain enemmän. 

Kipinää seksin suhteen oli, kuten aina. Vaikka emme kiirehtineetkään, molemmille oli silti selvää, mihin ilta päättyisi. Kun seksin aika lopulta tuli, se ei tuntunut vain panemiselta niin kuin edellisillä kerroilla. Se tuntui vähän rakastelulta, vaikkei se missään nimessä ollut sitä. Mutta jotakin enemmän se oli. Aiemmin olimme suudelleet harvoin, mutta silloin emme meinanneet saada siitä tarpeeksemme. Aiemmin olimme pitäneet välissämme paitsi henkisen, myös niin suuren fyysisen etäisyyden kuin se seksiä harrastaessa oli mahdollista. Sillä kerralla hän kuitenkin painautui melkein kiinni minuun, aivan kuin ihokontaktia ei olisi voinut olla tarpeeksi. Silti vedin häntä vieläkin lähemmäs itseäni vasten. Tahdoin aistia hänet koko kehollani. Halusin kadottaa käteni hänen hiuksiinsa, sillä niiden koskettamista olin kaivannut ja tuntui hyvältä tehdä taas niin. Suorituspaineet ja muut häiritsevät ajatukset olivat poissa. Olimme vain kaksi ihmistä, jotka halusivat toisiaan juuri silloin enemmän kuin mitään muuta. Hotellihuoneen ulkopuolinen maailma lakkasi hetkeksi olemasta.

 

Ennen nukahtamistaan mies otti kädestäni kiinni. Sitä hän ei ollut ennen tehnyt. Sydämeni syke kiihtyi hurjaan laukkaan. Vaikka järkeni yritti huutaa vastalauseita, en kuunnellut, vaan olin luvattoman onnellinen tuosta pienestä eleestä. Kuuntelin hänen rauhallista hengitystään ja katselin sekä hänen unen rentouttamia kasvojaan että yhteen liittyneitä käsiämme. En olisi millään malttanut nukahtaa, mutta turha taisteluhan se oli. Juuri ennen kuin uni vei voiton, tajusin, että mies oli kiintynyt minuun. Tiesin sen niin varmasti kuin jonkin voi tietää, vaikkei hän mitään siihen viittaavaa ollutkaan sanonut ääneen. Muutos tunnelmassa oli niin valtava, että se kertoi kaiken oleellisen. Tiedostin, että kiintymys minuun ei ikinä ylittäisi vaimoa tai himoa muita naisia kohtaan. Olin silti ylpeä suuresta saavutuksestani. Kiintymys hänenlaiseltaan mieheltä oli todellakin saavutus.

 

Tiesin myös, että minä halusin hänet. Halusin hänet vaimosta huolimatta. Halusin hänet, vaikka hän ei koskaan sitoutuisikaan minuun, tai kenties juuri sen takia. Halusin hänet, vaikka tiesin hänen voivan vaihtaa minut uuteen naiseen milloin tahansa. Halusin olla hänen huoransa niin kauan kuin hän vain haluaisi pitää minut.



***

-Ada Badass

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Partioruno

Uniruno